ilman vastuun painavaa taakkaa
silti se on raskasta jo itsessään.
minä mietin aika paljonkin, ajatteletko sinä minua ollenkaan.
tekeekö sinun mieli laittaa viestiä ja kysyä kuulumisia,
vai onko minut todella näin helppo sulkea pois.
minun ajatukseni sinusta vähenevät, päiväpäivältä,
ehkä millin verran, ja mikäpä olisi sen huojentavampaa,
minun on kuitenkin lopulta helpompi hengittää
ilman sinua.se on omituista, ihmissuhteet. miten ne voivat hetkessä
supistua olemattomaksi, muuttua sekunneissa
rakkaudesta vihaksi ja katkeruudeksi. eikö se olekkin
pelottavaa? ettei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan?
on järjetöntä suunnitella elämää viiden vuoden päähän,
kun se tapahtuu tässä ja nyt.
minä tein sen virheen,
suunnittelin päässäni
liian pitkälle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti