jossain kaukana taustalla
sinä otit minuun taas yhteyttä
älä ota minuun enää yhteyttä,
minä en jaksa enää itkeä,
minä en jaksa enää tuntea itseäni
pieneksi, avuttomaksi ja surulliseksi,
sillä sellaiseksi sinä saat minut tuntemaan itseni
tiedän kyllä, olen yksin nyt
minulla on tavattomasti vain aikaa,
ja se on pelottavaa miten paljon
sairaalla ihmisellä on yhtäkkiä aikaa,
ihan yksikseen
minun asuntoni on kuollut,
eiväthän minun kasvinikaan ole oikeita,
ne ovat muovia niinkuin minäkin
"tyhjä kuori", niinkuin sanoit.
sellainen kai minä olen.
mutta kerro minulle, miten näin
tyhjään kuoreen mahtuu näin tavattomasti
surua, yksinäisyyttä, rakkautta ja ahdistusta?
minä rakastin sinua aidosti, suunnattomasti,
eikö se riitellekkin sinun sanojesi kanssa?
kerro minulle, mistä nämä kyyneleet
tulevat, eivätkös ne tulekkin minusta?
entä nauruni? hymyni?
eikö olekkin hassua, minä olen
samalla niin tyhjä sinun mielestäsi
ja kuitenkin täpöten täynnä näitä asioita,
jotka pursuavat ulos?
suomi on johdolla, 2-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti