mä en enää kestä sitä.
tarkkailijoita joka paikassa.
näin monta persoonaa survottuna
yhdeksi,
oon kai tulossa hulluksi
ne kyllä tunnistaa mut
ne tietää, tulin tänne taas
pari kuukautta poissa kuvioista,
ei näkynyt salessa ysin jälkeen,
mutta täällä taas oon,
tälläkertaa ei pysähdy salaattiosastolla.
myyjä muistaa, myyjä tietää,
kirjoittaa ylös, lukee mun silmistä.
valvontakameroista seurattu
joka liike tallennettu.
ne tietää kaiken,
ne tietää milloin meen nukkumaan,
milloin harrastan seksiä
ja ketä tapailen.
en osaa enää puhua tutuille
en mä ole edes sama ihminen
kuin joskus, vaikka viimeviikolla,
silloin kun ne ehkä tunti vielä mut.
en tunnista itseäni peilistä,
mulla ei ole hajuakaan miltä näytän,
mihin kykenen ja kuka edes olen.
tämä päivä on mennyt kuin transsissa
unet muuttuvat hirveämmiksi,
silti
mä rakastan olla unessa
