lauantai 23. huhtikuuta 2016

kietoudun
mahdollisimman lämpimään, pehmeään
ja mukavaan
en siedä enää mitään kylmää, karheaa
tai puristavaa.
on saatava olla niin hyvä kuin voi olla
tunne pitää olla tyytyväinen ja puhdas,
turvallinen ja lempeä
kuin kapaloitunut vastasyntynyt vauva,
viaton ja lämmin

en muista enää miten kauan olenkaan
ollut yksin, viikot menevät paljon 
nopeammin kuin ymmärrän ne käyttää
on kovin y k s i n ä i s t ä


ja ajattelen kuolemaa täysin levollisin mielin

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

jännitän jokaista nurkkaa ja
kolkkaa kehossani, 
pinnistän, suojaan itseäni näkymättömältä,
varpaat käpristyvät sisäänpäin,
hartiat viisi senttiä ylempänä,
sormet vimmatusti repien toisiaan

sitä ei edes huomaa
miten keho reagoi ahdistukseen
ja jännitykseen
miten se selvästi suojautuu,
valmistautuu vaaraan
vaikkei todellista vaaraa oikeastaan ole

olen elänyt monta päivää kuin jossakin
unessa, en muista ainottakaan asiaa
tai yksityiskohtaa mitä on tapahtunut
tiedän vain sen että itseinho ja masennus
ovat voimistuneet, paino noussut ja
hiukset vaalenneet
enkä jaksa enää välittää mistään

tiistai 5. huhtikuuta 2016

huomenna on hoitoneuvottelu
mut potkitaan polilta ulos
se on taas yhden ajanjakson päätös
mutten tiedä ollenkaan minne sieltä
oikein jatkan..

tulevaisuus on kumma juttu
mä en osaa oikein edes ajatella sitä
on vaikea keskittyä johonkin mikä
on vielä pitkän matkan päässä
tiedän että työkkäriin pitäisi ilmoittautua
joka päivä sen tiedostan mutten koskaan
saa aikaiseksi ennenkuin on myöhäistä

koulussa en vielä pärjäisi
romahtaisin täysin
ja tiedän etten töissäkään voi käydä
ehdotankin jotain kuntouttavaa
tai sitten se on vuoden sairasloma
mutta mua pelottaa valtavasti,
että jos joudun sairaslomalle,
käyttäisin sen vain sairauden pahentamiseen..

"Joo, kyllä mä olen kokoajan vain
enemmän sitä mieltä, että tässä
taitaa olla kyseessä Dissosiaatiohäiriö"

lauantai 2. huhtikuuta 2016

miksi se on niin hankalaa
sietää täysin normaaleissa mittakaavoissa
olevia tilanteita ja muotoja
yksi täysin huono päivä ja kaikki
muukin käy yhtäkkiä hyvin hankalaksi
valvominen tulee taas kuvioihin ja
tässäkö sitä taas mennään?

inhottaa.. miten masennus ja itsetuho
ovat niin helposti saavutettavissa
se on vain
n a p s 
ja tervetuloa takaisin helvettiin.
miksi siedettävän ja kaoottisen 
raja on niin häilyvä?
milloin tahansa voi astua täysin
vahingossa väärälle puolelle,
kuin aivot olisivat kääntäneet jotakin
väärää vipua kauan sitten ja siitä
aiheutunut harmi on peruuttamaton