vaaleansinisessä pilvessä

pumpulia ja hiljaista huminaa

siellä sanot minulle

"musta tuntuu, että nyt olen valmis"

ja minä jähmetyn paikoilleni

veri suonissani seisahtuu

hengitys häviää

jälleen kerran,

me palaamme alkuun

olin tosi typerä ja sorruin melkein

VUODEN viiltelylakossani 3 päivää

sitten ja nyt jouluaattona mulla

perinteisesti tekee taas mieli,

ainoa estävä tekijä on se että tänä

jouluna en olekaan yötä turvallisessa

pikku yksiössäni vaan koko perheen

kanssa kotikotona joka ärsyttää

tällähetkellä tahattoman paljon.

tekisi mieli kipua ja verta ja tekisi mieli

viiltää ihan vähän liian syvälle..

mulla on tehnyt mieli siitä päivästä

asti, kolme päivää sitten, kun lähdin

sen luota ja herätin itseni todellisuuteen

jonne en olisi tavallaan halunnut taas tipahtaa..:

haloo ääliö 

se ei edelleenkään suostu sun kanssa

suhteeseen, joten miksi sä vittu

kidutat VIELÄKIN itseäsi roikkumalla siinä

ja rakastumalla siihen aina vaan

enemmän ja enemmän?

oot sä kyllä yks turha ihmispaska

etkä sitten koskaan opi ajattelemaan

järjellä tunteiden sijaan.

ja et sä tule koskaan parantumaan,

sulla on mennyt jo yli 5 vuotta,

tottakai sä vietät ainakin toiset 5 niinku

äitiskin ja katsotaan sitten jos sä

vihdoin jaksaisit tappaa ittes.

se ei tule koskaan enää haluamaan

sua ja se kaikki johtuu sun paskasairaudesta

josta sä et osaa päästä eroon.

mut hei onneks sä voit viillellä

ja eiköhän hommattais samantien

joku uus riippuvuus

tähän väliin kun näköjään toi ahmiminen

ei oo enää se sun juttu,

miten ois alkoholi

vai siirryttäiskö suoraan vaan johonki

vahvempaan?

uuden vuoden lupaus: aletaan

narkkaamaan?

miten ois?

tällasta mun päässä jouluaattona..

mieli osaa olla sairas ja naurettava.

joulupöydässä ahdisti ja ahdisti vielä

lisää kun huomasin miten mun ahdistus

paistoi läpi ja muut huomasivat sen ja

isä kysyi onko mulla huono olo kaksi

kertaa. tekis mieli oksennella ihan

vaan joulun kunniaks mutta onneks

ei oo enää sama tuttu perhe kasassa

kultaisilta bulimia-ajoilta kun asuin täällä,

niin taitaa omien kulissien koossa pitäminen

voittaa sen hetkellisen hyvän olon tunteen

hyvä kai näin

näen itseni norsuna taas,

miks just nyt kun kaikki oli mennyt

niin pitkään hyvin näiden asioiden osalta..?

siellä istuessani, tuijottaessa hohtavan

valkeaa seinää jossa oli punainen neliö

jonka myöhemmin luulen olleen palosammutin,

minusta tuntui pitkästä aikaa taas siltä

että olin transsissa. en yhtään osaa sanoa,

että kuinka pitkään tuijotin sitä seinää

ja minkä ajan päästä lääkäri ohjasi

minut kylmään huoneeseen,

enkä yhtään osaa sanoa mistä me

puhuimme ja oliko lääkäri nainen vai mies

muistan vain sen pienen suloisen hetken

kun katseemme kohtasivat odotuskäytävällä

vanhan naisen kanssa joka oli vähintään

yhtä kalpea ja surkean näköinen kuin minä

muistan sen vienon hymyn jonka luulen

ilmestyneen kasvoilleni, ja nainen

hymyili takaisin ymmärtävästi,

jonka jälkeen en enää uskaltanut katsoa 

häneen päin

sairaiden sympatiaa