tämän vuoden jälkeen kela ei enää
maksa terapiaani ja hoitokontakti
polilla loppuu muutamien kuukausien
päästä koska täytän 20.
koulukin loppuu ja pitäisi ilmeisesti
miettiä seuraavaa siirtoa.
en ole lähelläkään valmis lopettamaan
terapiaa tai hoitosuhteita ylipäätään,
en oikeastaan tiedä haluanko
enää edes yrittää parantua jos ne viedään
minulta pois, ainoat asiat jotka
helpottavat oloa.
kuntoutusrahakin loppuu.
mitä helvettiä te oikein odotatte?
että kun täytän 20 niin yhtäkkiä alankin
pärjäämään masennuksen ja ahdistukseni
kanssa yksin? en tarvitse enää
ulkopuolista apua vaan nyt kun on ikää
niin voinkin vaikka alkaa ryyppäämään
oikein olan takaa ja liittyä lähi pubin
kanta-asiakkaaksi ja lääkitä itse itseni?
voin sanoa että vuoden lopussa
voi olla pieni kiusaus "akuutistaa"
tilanne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti