uudelleen läpi täysin samanlaisena,
kuin se oli. ei se ollut yhtään sellainen
kuin toivoin sen olleen.
se oli tiivistettynä vain minä vuodattamassa
kaikkia niitä tunteita joita sinulla ei
koko suhteemme aikana ollut näyttää.
vihaan olla se emotionaalinen
ärsyttävä itkupilli ja vihaan sitä miten
sä et silloin osaa sanoa yhtään mitään
ja olet jo niin tottunut mun punaisen
vuotavan turvonneen naamani
näkemiseen, ettet ylläty siitä enää
enempää kuin mistää muustakaan
tekemästäni reaktiosta. ja voin
vain lukea samalla ajatuksesi joissa jo
pohdit mitä teet sen jälkeen kun minä
olen hävinnyt ero-sana suussani
itkuisena ja masentuneena ovet paukkuen.
ja silti aina palannut siitä vitun ovesta
vain entistä leveämpi hymy naamalla
kuin viimeksi.
että mä vihasin meidän suhteen loppuaikoja,
etenkin sitä ihmistä joksi muutuin.
itkevä hauras särkyvä äkäinen vihainen
mustasukkainen toivoton pikkutyttö.
..mutta niin helvetin rakastunut ja
onnellinen kun pääsi joka riidan jälkeen
sun kainaloosi turvaan itseltään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti