valkeaa seinää jossa oli punainen neliö
jonka myöhemmin luulen olleen palosammutin,
minusta tuntui pitkästä aikaa taas siltä
että olin transsissa. en yhtään osaa sanoa,
että kuinka pitkään tuijotin sitä seinää
ja minkä ajan päästä lääkäri ohjasi
minut kylmään huoneeseen,
enkä yhtään osaa sanoa mistä me
puhuimme ja oliko lääkäri nainen vai mies
muistan vain sen pienen suloisen hetken
kun katseemme kohtasivat odotuskäytävällä
vanhan naisen kanssa joka oli vähintään
yhtä kalpea ja surkean näköinen kuin minä
muistan sen vienon hymyn jonka luulen
ilmestyneen kasvoilleni, ja nainen
hymyili takaisin ymmärtävästi,
jonka jälkeen en enää uskaltanut katsoa
häneen päin
sairaiden sympatiaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti