maanantai 30. toukokuuta 2016

tiedän että laastari on aika repäistä
ei riitä vain näykkiä kulmia vuosien kuluessa
suojella itseään siltä kivulta
tämä haava ei parane ennenkuin se saa
hengittää

mutta se pelottaa
aivan valtavasti
sinusta irti päästäminen

minulla ei ole ketään
ei todella ketään konkreettista
olen äärettömän väsynyt
siitäkin huolimatta että uinun yli
puolet päivistäni
eikä minulla ole mitään,
mitään syytä tai tarkoitusta
vain päätöntä haahuilua sinne ja
tänne huomaamaan että tahdon
vain
pois
äkkiä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti