sitten pöyheän tukan
sydämeni muljahti kurkkuun asti
se olet sinä
murto-osasekunnissa käänsin pääni
muualle ja epäröin pitäisikö tehdä
u-käännös vai mennä viiden metrin
päähän kauppaan mihin olin ollut
taluttamassa pyörää. päätän kävelyjuosta
kaupan pihaan ja voin sivusilmällä huomata
miten käännät katseesi ja huomaat minut.
panikoin pyörän lukon kanssa ja avain
tippuu tärisevistä käsistäni maahan.
alan stressaantua ja unohdan hengittää,
saan pyörän lukkoon ja käännän vahingossa
hetkeksi pääni sinun suuntaasi. katseemme
kohtaavat sekunniksi jonka jälkeen käännämme
päämme ja esitämme kuin emme olisi
nähneet mitään erikoista.
törmään liukuoviin samalla hetkellä
kuin käännän pääni pois sinusta.
miksi ne ovat kiinni?
kasvoni helahtavat tomaatin punaiseksi
kello on puoli yhdeksän,
nyt on sunnuntai
teen jyrkän käännöksen takaisin pyörälleni
kuin mitään ei olisi tapahtunut.
voi luoja miten toivonkaan, ettet nähnyt
tuota. älä pliis katso tänne.
avaan lukon jotain valonopeutta ja
se tipahtaa maahan käsieni välistä,
kiroan itseäni, maailmaa, pyörää
ja nostan lukon. käännän pyörän ja
lähden polkemaan tuhatta ja sataa.
vasta kulman takana aloitan hengittämisen
ja tuntuu kuin olisin nähnyt aaveen.
400 eri ajatusta ympyröi minut ja
niin nopeasti hyväntuulinen iltani
muuttui yhdeksi kipeäksi isoksi möykyksi.
minulla ei ole enää oikeutta puhua sinulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti